maanantai 2. joulukuuta 2013

Työlle tekijää vai tekijälle työtä?

Henkilöstöresurssien johtamisesta todetaan valtiovarainministeriön nettisivuilla seuraavaa:

"Henkilöstövoimavarojen johtamisella tarkoitetaan sitä, että henkilöstöjohtaminen on keskeinen osa toimintayksiköiden kokonaisjohtamista ja toimintastrategiaa. Siihen sisältyvät toiminnan tavoitteista lähtevät linjaukset ja tekemiset koskien henkilöstösuunnittelua, henkilöstön rekrytointia, suorituksen ja sen tuloksellisuuden johtamista, osaamista ja sitä tukevaa koulutusta ja henkilökiertoa, motivointia, työhyvinvointia, palkitsemista, uudistumista ja muuta henkilöstöjohtamista."

Edellä mainittu kuuluu otsikon "valtio työnantajana" alle, mutta mielestäni se sopii mainiosti kaikkeen henkilöstäresurssien johtamiseen ja jokaiseen yritykseen. Kuitenkin se, miten kuvauksessa mainitut linjaukset (henkilöstösuunnittelu ja rekrytointi, suoritukset ja tuloksellisuus, osaaminen ja koulutus, henkilökierto, motivointi, työhyvinvointi, palkitseminen ja uudistuminen) toteutuvat tai toteutetaan eri organisaatioissa, vaihtelee hyvinkin runsaasti. Siihen, millaista henkilöstöresurssipolitiikkaa organisaatiossa noudatetaan vaikuttaa monet seikat eikä se ole lainkaan yksinkertaista. Karkeasti se voidaan jakaa luennollakin esiin tulleeseen kovaan ja pehmeään politiikkaan siitä näkökulmasta, miten henkilöstöä tarkastellaan. Ajattelisin, että molemmissa koulukunnissa tavoitteena ovat tehokkuus ja suorituskyky, mutta ero on siinä, millä tavoin edellä mainittujen päämäärien toteutukseen organisaatioissa pyritään. Henkilöstön rekrytoinnissa koulukuntien ero näkyy esimerkiksi siinä, etsitäänkö työlle tekijää vai tekijälle työtä. Etsitäänkö valmiiksi suunniteltuun ja tarkasti rajattuun tehtävään sopivaa ja parasta tekijää, vai räätälöidäänkö tehtävä tekijälle sopivaksi. Olen törmännyt molempiin. Kokemukseni mukaan myös työntekijän persoona vaikuttaa siihen, millaisia työtehtäviä hänelle annetaan. Kaupassa työskennellessäni meille annettiin erilaisia työtehtäviä riippuen siitä, millaisia olimme. Toisaalta kuitenkin firmalla oli alunperin tarkoitus hankkia vain oma-aloitteisia ja motivoituneita tekijöitä. Tämän epäonnistuttua käytettiin periaatteessa pehmeää henkilöstöresurssipolitiikkaa räätälöitäessä tehtävät tekijänsä mukaan. Kuten tästä voi huomata, ei voi täsmällisesti sanoa, millaista henkilöstöresurssipolitiikkaa mikäkin organisaatio noudattaa.

Motivoinnista. Daniel Pinkin mukaan meitä motivoi sisäisesti työn itsenäisyys, osaaminen ja edistyminen sekä tarkoitus ja päämäärä. Yhdyn näihin täysin. Tai ainakin osittain. Itsenäisyyteen kuuluu se, että saa itse päättää mihin aikaan, kenen kanssa ja millä tavalla työtä tekee, sekä ylipäänsä mitä tehtäviä tekee. Suurta osaa ihmisistä tämä varmasti motivoi, mutta ei kaikkia. Jollekin liika itsenäisyys ja valintojen itsenäinen tekeminen saattaa tuottaa ahdistusta ja pelkoa siitä, tekeekö oikeita ratkaisuja ja osaako esimerkiksi aikatauluttaa työnsä. Tällöin itsenäisyys ei toimikkaan tavoitteensa mukaisesti motivaattorina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti