torstai 28. marraskuuta 2013

Pehtomisen jorasteet




Minä olen tiimin kolmas jäsen. Erityispedagogiikan pääaineopiskelija ja sivuaineena suoritan opetushallinnon kokonaisuutta. Opinnoissa on nyt meneillään kolmas vuosi.
Johtamisen perusteet on meille vapaavalintainen kurssi, mutta ajattelin siitä olevan hyötyä mahdollisessa rehtorin tai johtavan opettajan toimessa ja siksi valitsin kurssin. Kurssin nimi johtamisen perusteet kuulostaa erittäin laajalta aihealueelta. Kuten luennoilla mainittiin, ei ole tarkoituskaan käydä perinpohjaisesti johtamiseen liittyviä teemoja läpi, vaan tärkeää on saada käsitys johtamisen ja organisoinnin peruskäsitteistä ja -tehtävistä sekä kurkistus pääteorioihin.
Olen ennen erityispedagogiikan opintoja opiskellut vuoden Venäjän kauppaa ammattikorkeakoulussa englanninkielisellä linjalla. Tuolloin kävin kurssin Basics of management. Muistikuvat kurssista ovat kuitenkin erittäin hatarat ja muistan vain satunnaisia asioita tuolta kurssilta, siksikään ei ole ollenkaan pahitteeksi olla nyt tällä kurssilla.
Useat kurssin termeistä ovat englanninkielisiä ja eikä suomennoksia välttämättä ole. Usein englannin kieliset termit kuvaavatkin paremmin ilmiötä tai asiaa. Suomalaisia johtamisteorioita ei ole paljon käsitelty luennoilla. Minulla on oletus, että johtaminen on kansainvälinen tai ainakin kansainvälisempi aihe kuin esimerkiksi jokin humanistinen teema kuten erityisopetus. Johtajuus ja johtaminen eivät kuitenkaan ole kansainvälisesti yhtenäistä vaan se on ajassa ja paikassa muuttuvaa. Johtamiseen vaikuttaa ympäristö ja muut ihmiset. Historiassa on ollut erilaista johtajuutta kuin nykypäivänä. Voimmeko retrospektiivisellä katsauksella ennustaa minkälaista johtajuutta tulee olemaan tulevaisuudessa?
”Johtamista oppii johtamalla”. Totta vai tarua? Tästä mielenkiintoinen esimerkki on siinä, että Ruotsissa ja Norjassa rehtorina toimimiseen ei vaadita tutkintoa tai johtamisopintoja, vaan tärkeämpää on jo karttunut kokemus. Suomessa taas rehtorin virkaan vaaditaan rehtorin pätevyyteen tarvittavat opinnot. Kumpi on parempi johtaja: opiskellut johtaja vai käytännön kautta oppinut johtaja? Uskon, että molemmat voivat olla hyviä johtajia. Opintojen kautta saa kattavasti tietoa ja monia näkökulmia johtamiseen. Käytännössä opittu johtaminen voi olla hyvää johtamista, ja kokemuksien kautta on opittu asioita, mitä ei kurssikirjoissa selitetä. Ei voi sanoa yhtä oikeaa tapaa johtaa. Koska olemme erilaisia ihmisiä ja on olemassa erilaisia organisaatioita, myös johtajatyypit ovat erilaisia.
Mieleen jäi myös ajatus luennolta ”Pitää olla hyvä alainen ennen kuin voi olla hyvä johtaja”. Jokaisella meistä on todennäköisesti kokemusta johtajista omalta työpaikalta ja koulusta. Olen huomannut, että pienemmissä organisaatioissa on helpompi olla vuorovaikutuksessa pomon kanssa kuin isommassa organisaatiossa. Minulla on myös sellainen kokemus, että olen pelännyt pomoa kesätyössäni. Johtaja voi vaikuttaa omalla käyttäytymisellään alaisiin. Mielestäni on tärkeää, että johtajalla on empatiakykyä. Jos johtajalla on kokemusta alaisena olemisesta, hänen on helpompi samaistua alaisiin. Myös tunneäly on auttaa alaisten kohtaamisessa. Tunneäly ei ole pelkästään johtajalle hyvä ominaisuus, vaan myös esimerkiksi opiskelijalle ja opettajalle. 


Pekka kirjoitti ihmissuhdekoulukunnasta ja työryhmän merkityksestä. Myös minusta tämä oli mielenkiintoista, että kun johtaja osoitti kiinnostusta työntekijöitä kohtaan, työteho parani. Kun työntekijöiden tarpeisiin kiinnitetään huomiota ja kiinnostus kohdistuu työntekijään, on motivaatio työskentelyyn korkeampi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti