Minä olen tiimin kolmas jäsen. Erityispedagogiikan
pääaineopiskelija ja sivuaineena suoritan opetushallinnon kokonaisuutta.
Opinnoissa on nyt meneillään kolmas vuosi.
Johtamisen perusteet on meille vapaavalintainen kurssi,
mutta ajattelin siitä olevan hyötyä mahdollisessa rehtorin tai johtavan
opettajan toimessa ja siksi valitsin kurssin. Kurssin nimi johtamisen perusteet
kuulostaa erittäin laajalta aihealueelta. Kuten luennoilla mainittiin, ei ole
tarkoituskaan käydä perinpohjaisesti johtamiseen liittyviä teemoja läpi, vaan
tärkeää on saada käsitys johtamisen ja organisoinnin peruskäsitteistä ja
-tehtävistä sekä kurkistus pääteorioihin.
Olen ennen erityispedagogiikan opintoja opiskellut vuoden
Venäjän kauppaa ammattikorkeakoulussa englanninkielisellä linjalla. Tuolloin
kävin kurssin Basics of management. Muistikuvat kurssista ovat kuitenkin
erittäin hatarat ja muistan vain satunnaisia asioita tuolta kurssilta,
siksikään ei ole ollenkaan pahitteeksi olla nyt tällä kurssilla.
Useat kurssin termeistä ovat englanninkielisiä ja eikä
suomennoksia välttämättä ole. Usein englannin kieliset termit kuvaavatkin
paremmin ilmiötä tai asiaa. Suomalaisia johtamisteorioita ei ole paljon
käsitelty luennoilla. Minulla on oletus, että johtaminen on kansainvälinen tai
ainakin kansainvälisempi aihe kuin esimerkiksi jokin humanistinen teema kuten
erityisopetus. Johtajuus ja johtaminen eivät kuitenkaan ole kansainvälisesti
yhtenäistä vaan se on ajassa ja paikassa muuttuvaa. Johtamiseen vaikuttaa
ympäristö ja muut ihmiset. Historiassa on ollut erilaista johtajuutta kuin
nykypäivänä. Voimmeko retrospektiivisellä katsauksella ennustaa minkälaista
johtajuutta tulee olemaan tulevaisuudessa?
”Johtamista oppii johtamalla”. Totta vai tarua? Tästä
mielenkiintoinen esimerkki on siinä, että Ruotsissa ja Norjassa rehtorina
toimimiseen ei vaadita tutkintoa tai johtamisopintoja, vaan tärkeämpää on jo
karttunut kokemus. Suomessa taas rehtorin virkaan vaaditaan rehtorin
pätevyyteen tarvittavat opinnot. Kumpi on parempi johtaja: opiskellut johtaja
vai käytännön kautta oppinut johtaja? Uskon, että molemmat voivat olla hyviä
johtajia. Opintojen kautta saa kattavasti tietoa ja monia näkökulmia
johtamiseen. Käytännössä opittu johtaminen voi olla hyvää johtamista, ja
kokemuksien kautta on opittu asioita, mitä ei kurssikirjoissa selitetä. Ei voi
sanoa yhtä oikeaa tapaa johtaa. Koska olemme erilaisia ihmisiä ja on olemassa
erilaisia organisaatioita, myös johtajatyypit ovat erilaisia.
Mieleen jäi myös ajatus luennolta ”Pitää olla hyvä alainen ennen
kuin voi olla hyvä johtaja”. Jokaisella meistä on todennäköisesti kokemusta
johtajista omalta työpaikalta ja koulusta. Olen huomannut, että pienemmissä
organisaatioissa on helpompi olla vuorovaikutuksessa pomon kanssa kuin
isommassa organisaatiossa. Minulla on myös sellainen kokemus, että olen
pelännyt pomoa kesätyössäni. Johtaja voi vaikuttaa omalla käyttäytymisellään
alaisiin. Mielestäni on tärkeää, että johtajalla on empatiakykyä. Jos
johtajalla on kokemusta alaisena olemisesta, hänen on helpompi samaistua
alaisiin. Myös tunneäly on auttaa alaisten kohtaamisessa. Tunneäly ei ole
pelkästään johtajalle hyvä ominaisuus, vaan myös esimerkiksi opiskelijalle ja
opettajalle.
Pekka kirjoitti ihmissuhdekoulukunnasta ja työryhmän
merkityksestä. Myös minusta tämä oli mielenkiintoista, että kun johtaja osoitti
kiinnostusta työntekijöitä kohtaan, työteho parani. Kun työntekijöiden
tarpeisiin kiinnitetään huomiota ja kiinnostus kohdistuu työntekijään, on
motivaatio työskentelyyn korkeampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti