torstai 28. marraskuuta 2013

Pehtomisen jorasteet




Minä olen tiimin kolmas jäsen. Erityispedagogiikan pääaineopiskelija ja sivuaineena suoritan opetushallinnon kokonaisuutta. Opinnoissa on nyt meneillään kolmas vuosi.
Johtamisen perusteet on meille vapaavalintainen kurssi, mutta ajattelin siitä olevan hyötyä mahdollisessa rehtorin tai johtavan opettajan toimessa ja siksi valitsin kurssin. Kurssin nimi johtamisen perusteet kuulostaa erittäin laajalta aihealueelta. Kuten luennoilla mainittiin, ei ole tarkoituskaan käydä perinpohjaisesti johtamiseen liittyviä teemoja läpi, vaan tärkeää on saada käsitys johtamisen ja organisoinnin peruskäsitteistä ja -tehtävistä sekä kurkistus pääteorioihin.
Olen ennen erityispedagogiikan opintoja opiskellut vuoden Venäjän kauppaa ammattikorkeakoulussa englanninkielisellä linjalla. Tuolloin kävin kurssin Basics of management. Muistikuvat kurssista ovat kuitenkin erittäin hatarat ja muistan vain satunnaisia asioita tuolta kurssilta, siksikään ei ole ollenkaan pahitteeksi olla nyt tällä kurssilla.
Useat kurssin termeistä ovat englanninkielisiä ja eikä suomennoksia välttämättä ole. Usein englannin kieliset termit kuvaavatkin paremmin ilmiötä tai asiaa. Suomalaisia johtamisteorioita ei ole paljon käsitelty luennoilla. Minulla on oletus, että johtaminen on kansainvälinen tai ainakin kansainvälisempi aihe kuin esimerkiksi jokin humanistinen teema kuten erityisopetus. Johtajuus ja johtaminen eivät kuitenkaan ole kansainvälisesti yhtenäistä vaan se on ajassa ja paikassa muuttuvaa. Johtamiseen vaikuttaa ympäristö ja muut ihmiset. Historiassa on ollut erilaista johtajuutta kuin nykypäivänä. Voimmeko retrospektiivisellä katsauksella ennustaa minkälaista johtajuutta tulee olemaan tulevaisuudessa?
”Johtamista oppii johtamalla”. Totta vai tarua? Tästä mielenkiintoinen esimerkki on siinä, että Ruotsissa ja Norjassa rehtorina toimimiseen ei vaadita tutkintoa tai johtamisopintoja, vaan tärkeämpää on jo karttunut kokemus. Suomessa taas rehtorin virkaan vaaditaan rehtorin pätevyyteen tarvittavat opinnot. Kumpi on parempi johtaja: opiskellut johtaja vai käytännön kautta oppinut johtaja? Uskon, että molemmat voivat olla hyviä johtajia. Opintojen kautta saa kattavasti tietoa ja monia näkökulmia johtamiseen. Käytännössä opittu johtaminen voi olla hyvää johtamista, ja kokemuksien kautta on opittu asioita, mitä ei kurssikirjoissa selitetä. Ei voi sanoa yhtä oikeaa tapaa johtaa. Koska olemme erilaisia ihmisiä ja on olemassa erilaisia organisaatioita, myös johtajatyypit ovat erilaisia.
Mieleen jäi myös ajatus luennolta ”Pitää olla hyvä alainen ennen kuin voi olla hyvä johtaja”. Jokaisella meistä on todennäköisesti kokemusta johtajista omalta työpaikalta ja koulusta. Olen huomannut, että pienemmissä organisaatioissa on helpompi olla vuorovaikutuksessa pomon kanssa kuin isommassa organisaatiossa. Minulla on myös sellainen kokemus, että olen pelännyt pomoa kesätyössäni. Johtaja voi vaikuttaa omalla käyttäytymisellään alaisiin. Mielestäni on tärkeää, että johtajalla on empatiakykyä. Jos johtajalla on kokemusta alaisena olemisesta, hänen on helpompi samaistua alaisiin. Myös tunneäly on auttaa alaisten kohtaamisessa. Tunneäly ei ole pelkästään johtajalle hyvä ominaisuus, vaan myös esimerkiksi opiskelijalle ja opettajalle. 


Pekka kirjoitti ihmissuhdekoulukunnasta ja työryhmän merkityksestä. Myös minusta tämä oli mielenkiintoista, että kun johtaja osoitti kiinnostusta työntekijöitä kohtaan, työteho parani. Kun työntekijöiden tarpeisiin kiinnitetään huomiota ja kiinnostus kohdistuu työntekijään, on motivaatio työskentelyyn korkeampi.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Hyppään kehään!

Päätimme tiimimme (huomaa paino sanalla tiimi:) kanssa työnjaosta. Se oli seuraavanlainen. Jokainen kirjoittaa alkuun pienen ensiesittelyn ja ajatuksia yleisesti, mitä johtamiseen tulee. Mistä lähtökohdista käsin kukin kurssille lähti, millaisia odotuksia oli ja mitä tavoitteita ehkä kurssin tiimoilta on luonut. Tämän jälkeen jokainen kirjoittaa tiettyjen luentojen aiheista heränneitä ajatuksia ja muita julkaisukelpoisia kommentteja. Ei kuitenkaan niin, että kirjoituksesta muodostuukin luentopäiväkirja tavoitellun oppimispäiväkirjan sijaan.

Noniin nyt pääsen asiaan. Olen viidennen vuoden teologian opiskelija, sivuaineina psykologia ja opetushallinto. Tavoitteena on valmistua uskonnon ja psykologian opettajaksi yläkouluun ja lukioon. Suurin osa Johtamisen perusteiden kurssilla on kauppatieteiden opiskelijoita, kuten tiimimme jäsen Pekka. Seassa on kuitenkin myös monia meitä rehtorin pätevyyden tavoittelijoita. Tämä on siis itselleni ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen kauppatieteiden kurssi. Muut tekemäni opetushallinnon opintojaksot ovat olleet oikeustieteiden puolelta. Tähän asti olen ollut erittäin tyytyväinen meneillään olevaan kurssiin, vaikka kauppatieteilijöiden maailma onkin minulle suuri tuntematon. Kiinnostavaa on tehdä pieni, tuskin näkyvä pintanaarmu ennalta koskemattomaan kauppatieteen kuoreen.

Millaisin odotuksin kurssille astelin? Täytyy myöntää, etten tietoisesti ajatellut minkäänlaisia odotuksia. Joissakin sopukoissa niitä kuitenkin tietämättäni muodostelin. Jokainen katsoo maailmaa ja pienemmässä palasessa tätä kurssia tietystä kulmasta käsin. Itse katselen sitä tässä tilanteessa mahdollisesti tulevana rehtorina. Odotin kurssilta tutustumista eri johtamisteorioihin, eri tapoihin johtaa ja eri tapoihin toimia alaisena. Näitä kaikkia pyrin peilaamaan koulumaailmaan ja erityisesti rehtorin olemukseen ja olemiseen. Kuitenkin huomaan luennoilla liittäväni asiat enemmän yritysmaailmaan, mikä johtuu siitä, että luennot painottuvat tälle alueelle. Yritysten jne. johtamiseen. Toivoisin joskus pienessä sivulauseessa todettavan yhteyden myös johtamisen ja rehtoriuden välillä. Ja onhan jo opettajakin jollain tapaa johtaja. Yhteys tuli kyllä esiin jo ensimmäisellä luennolla, mutta sen jälkeen asiaan ei ole palattu.

Usein tavoitteena on saada selkeä kuva asioista. Tämä ei ole minun tavoitteeni Johtamisen perusteiden kurssilla. Johtaminen on moniulotteista ja rönsyilevää, eikä sitä ole tarkoituskaan mahduttaa tiettyjen joustamattomien kaavojen sisään. Tavoitteeni on ennemminkin huomata se, että kliseisesti johtajuutta ja johtajia on yhtä monta kuin johtajiakin. Tämä tavoite on jo saavutettu. Siis kohti uusia tavoitteita!

Venla


tiistai 26. marraskuuta 2013

Johtajuusajattelun kehittymisestä

Tässä blogitekstissä pohdin Anu Puusan vierailijaluennon käsittelemiä aiheita. Luento pidettiin 21.11. torstaina ja oli todella tiivis paketti johtajuusajattelun kehittymisestä 1800- luvun lopusta nykyhetkeen. Aihe on minulle entuudestaan tuttu, koska johtamisen ja markkinoinnin pääsykoekirjassa johtajuusajattelun historiaa käytiin yleisellä tasolla läpi. Yksi kirjan kirjoittajistahan on Anu Puusa ja oli mielenkiintoista seurata kuinka hän sai yhteen luentokertaan mahdutettua koko johtajuusajattelun historian. Aihe on niin laaja että pelkästään siitä voisi kirjoittaa yhden oppimispäiväkirjan. Toisaalta aihe on myös erittäin mielenkiintoinen koska vieläkin vanhat ja varhaiset johtamisteoriat ovat käyttökelpoisia ja huonoksi havaittuja teorioita noudatetaan valitettavasti vielä nykyäänkin joissakin yrityksissä.
 
En ala tässä kertaamaan uudelleen kaikkia johtamisteorioita vaan keskityn omaan pohdintaan aiheesta. Max Weberin byrokratian ihannemallin hyvinä puolina voidaan pitää toimintojen rationaalisuutta ja ennustettavuutta. Organisaatiot ovat kuitenkin ihmisten muodostamia järjestelmiä, eikä mekaanisia koneita. (Puusa ym. 2012, 3) Tätä ihannemallia noudatetaan vielä nykyäänkin joissain määrin esimerkiksi sairaaloissa ja varsinkin armeijassa. Varusmiespalveluksessa ollessa tuli koettua ihan käytännössä mitä hyviä ja huonoja puolia byrokratialla on. Järjestelmä soveltuu armeijaan pääasiassa hyvin, mutta ongelmaksi muodostuu juurikin ihmisten oma tahto ja ajattelu. Ilmapiiri riippuu paljon johtajasta mutta monesti sääntöjen noudattaminen on paljon tärkeämpää kuin päämäärät. Mielestäni sääntökirjaa ei pidä aina viimeiseen pisteeseen asti noudattaa jos jokin toinen tapa on järkevämpi, mutta tehtävät kuitenkin pitää hoitaa asiallisesti. Liika byrokraattisuus vaikuttaa siis henkilöstön motivaatioon merkittävästi. Jos johto ei kuuntele alaisiaan ja ota heidän ehdotuksiaan huomioon, henkilöstön luovuus surkastuu merkittävästi ja organisaation ilmapiiri ja tehokkuus kärsivät.
 
Ihmissuhdekoulukunnan synnyssä mielenkiintoinen piirre oli se, että Elton Mayon hawthorne- tutkimuksien näkökulma oli tayloristinen eli työntekijöitä tutkittiin tieteellisesti muuttamalla työpaikan valaistusta. Valaistuksen muuttaminen ei kuitenkaan selittänyt työntehon paranemista vaan se, että työntekijät kokivat, että heidän työpanostaan arvostettiin. Työryhmä vaikuttaa siis tuottavuuteen selvästi. Tämän olen itse havainnut myös aiemmilla työpaikoillani. Kun työkaverit, työilmapiiri ja varsinkin esimiehet ovat kannustavia, työnteko on paljon hauskempaa ja työntekomotivaatio paranee. Työpaikan ilmapiiri vaikuttaa motivaatioon paljon enemmän kuin esimerkiksi hyvät työkalut.

Luennolla tuli esiin se, että johtajanäkökulmien lisäksi pitää kiinnittää huomiota myös alaistaitoihin. Työntekijän tulee siis kiinnittää huomiota myös omaan tekemiseen ja siihen, toimiiko hän asetettujen velvoitteiden ja tavoitteiden mukaisesti. Tavoitteet pitää toki olla saavutettavissa olevat mutta työntekijän pitää myös pystyä katsomaan itseään peiliin eikä syyttämään esimiestä siitä, jos työnteko ei maistu.

Ei ole olemassa tiettyä johtamisteoriaa, mikä soveltuisi kaikkiin yrityksiin. Eri toimialat ja yrityksen koko vaikuttavat siihen, mitä asioita johto pitää tärkeänä. Nykyisen näkemyksen mukaisesti asiakkaiden tarpeiden ymmärrys ja asiakaslähtöinen toiminta ovat kuitenkin toiminnan perustana (Puusa ym, 2012, 30). Myös henkilökuntaan tulee kiinnittää huomiota, koska työntekijät ovat lopulta yrityksen tuloksen muodostumisessa avainasemassa.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Alkutunnelmia


Hei vain!

Olen ensimmäisen vuoden kauppatieteiden opiskelija täällä Joensuussa. Oma tavoitteeni kurssille on että laajennan omaa tietoani johtamisen osa-alueista. Pääsykokeisiin tuli johtamisen ja markkinoinnin kirja luettua moneen otteeseen joten perusteet ovat hyvin hallussa. Johtamisen ja organisoinnin peruskäsitteet ovat minulle tuttuja mutta haluan oppia käyttämään ja soveltamaan niitä käytännössä.

Kurssilla opeteltavat asiat tulevat vastaan työelämässä, koska hyvin todennäköisesti työtehtäväni tulee olemaan esimies tai asiantuntija. Toisaalta myös työntekijöiden, jotka eivät ole esimiesasemassa, on hyvä tietää perusteet johtamisesta ja ennen kaikkea alaisen vastuut ja oikeudet. Alaistaidot ovatkin johtamisen tutkimuksen osa-alue jota vierailevan luennoitsijan mukaan on tutkittu liian vähän. Johtamisen ja organisoinnin taitoihin kuuluvat mielestäni tavoitteiden saavuttaminen, hyvän ryhmähengen luominen, alaisten motivoiminen ja vastuun kantaminen.

Omat kokemukseni johtamiseen rajoittuvat lähinnä varusmiespalvelukseen. Johtajakaudella joukkueen johtaminen oli palkitsevaa ja todella opettavaa. Voinkin sanoa että armeijassa johtamisen teoriaa käytiin vähän mutta käytännön johtamiskokemusta ja taitoja kertyi runsaasti. Työelämässä olen ollut ”perus duunari” eli johtamiskokemusta ei ole sieltä kertynyt. Esimiehiä minulla on ollut hyvinkin erilaisia joten olen vuosien kuluessa muodostanut oman käsitykseni siitä, millainen on hyvä johtaja ja millainen taas ei. Johtamisen tyyli vaihtelee hyvin paljon eri toimialoilla. Luennoillakin on tullut esiin se, että vieläkin on olemassa hyvinkin jäykkiä byrokratioita, esimerkiksi sairaala. Toisaalta yhä enemmän nykyään on lennokkaita organisaatioita, esimerkiksi Rovio tai Supercell, joissa alaisten taitoja arvostetaan hyvin korkealle ja johtamisen rajat ovat hämärtyneet. Minulla on kokemusta talonrakennusalalta, olen työskennellyt sähköasentajana noin kaksi vuotta. Hyvä esimies on mielestäni ollut se, joka luottaa alaiseen ja antaa hänen tehdä itsenäisesti töitä. Alaisella on oltava matala kynnys kysyä neuvoa silloin kun hän sitä tarvitsee ja toisaalta esimiehen on heti huomautettava jos huomaa alaisen toiminnassa virheitä.

Johtamisen ja organisoinnin osaaminen on tärkeää, koska ilman näitä taitoja erityisesti alaisille voi kehittyä tunne, että omaa työtä ei arvosteta ja työn tekemiseen ei tarvitse panostaa, vaan voi mennä sieltä mistä aita on matalin. Jos työyhteisössä johdetaan ja organisoidaan huonosti, voi työntekijöille ja myös ulkopuolisille välittyä yrityksestä epämääräinen ja keskinkertainen mielikuva, vaikka yritys menestyisi hyvin.